Valtioneuvosto on käynnistänyt uudelleen hankkeen ministeriöiden viestinnän kokoamisesta valtioneuvoston kansliaan. Hankkeen tavoitteena on viestinnän linjakkuuden lisääminen sekä tehokkaat ja tasalaatuiset viestinnän palvelut. Lisäksi haetaan resurssien joustavaa käyttöä. Viimeisimpien tietojen perusteella kyse on ensisijaisesti säästöjen hakemisesta, mutta säästöjen synnystä ei ole selkeää käsitystä.

Tavoitteet ovat monilta osin järkeviä ja ymmärrettäviä. On myös tärkeää jatkuvasti kehittää viestintää nykytilanteessa, jossa erilaisten viestintämuotojen määrä ja merkitys kasvavat. Hankkeeseen sisältyy kuitenkin myös riskejä, joista kiinnitämme huomiota kahteen.

Ensimmäinen riski liittyy viestinnän sisäiseen organisointiin. Onnistunut viestintä on useimmiten strateginen osa organisaation johtamista. Ongelmia tulee, kun viestintä keskittyy vain käytännön toimintaan ilman strategisen tason suunnittelua ja valmistelua. Keskittämisessä vaarana on, että viestintä etääntyy organisaatioiden päätöksenteosta erilliseksi käytännön yksiköksi, joka nykyviestinnän teorioiden valossa näyttää takapakilta monen julkisen organisaation avoimuusperiaatteelle ja toiminnalle.

Toinen riski on laajempi demokratiaan liittyvä. Keskittäminen voi alistaa valtionhallinnon viestinnän pääministerin poliittiseen ohjaukseen. Vaikka julkisuudessa on väitetty, ettei näin käy, niin keskittäminen voi käytännössä kuitenkin johtaa tähän. Tällöin viestintä yksipuolistuu ja viestinnän laatu voi kärsiä. Ministeriöillä on kuitenkin yhteiskunnassa tärkeä rooli kansalaisten tiedonsaannin kannalta. Kansalaisten osallistamisella on vaara vähentyä, jos viestintäyksikön tehtävien tärkeysjärjestyksessä ohitetaan eri ministeriöiden hallinnonalojen tarpeet.

Budjettihaasteiden aikana linjakkuuden hakeminen valtionhallinnossa on tiettyyn rajaan asti ymmärrettävää, mutta laajan eri hallinnonalojen kokonaisuudessa on hyväksyttävä tiedon monipuolisuus, ehkä jopa ristiriitaisuus. Tämä on väistämätön piirre, kun käsitellään laajoja yhteiskunnallisia asioita. Kukin ministeriö voi tuoda omasta näkökulmastaan tärkeitä näkökulmia kulloiseenkin keskusteluun.

On tärkeää tunnistaa, että hankkeella voi myös olla ei-tarkoitettuja ja pitkäaikaisia seurauksia. Johtaako keskittäminen entistä voimakkaampaa lobbaukseen? Kasvaako viestintätoimistojen valta? Miten käy kansalaisten tiedonsaannin? Altistuuko keskitetty viestintä helpommin väärälle tiedolle ja viestinnän kaappauksille? Ja miten nämä yhdessä vaikuttavat tulevaisuuden demokratiaamme?

Näiden kysymysten analysoimiseksi tulisi valtionhallinnon viestintää kehittää huolellisen harkinnan kautta. Viestinnän roolista ja organisoinnista olisi myös käytävä perusteellinen keskustelu, sillä muutos ei koske vain viestinnän käytännön organisoimista, vaan laajemmin koko yhteiskuntaa. Nyt näyttää siltä, että hanke toteutetaan kiireellä ilman selkeää suunnitelmaa ja vaikutusten arviointia. On myös pidettävä mielessä, että valtionhallinto ei ole verrannollinen yritysten toiminnalle, eikä valtionhallinnon viestintää kehitetä täysin samoilla periaatteilla, vaikka taloudelliset realiteetit olisivatkin erityisen vahvoja.

Hankkeen asettaminen laajempaan kehykseen avaa näkymän, jossa moniäänisyys nähdään häiritsevänä. Yhdysvalloissa tämä kehitys on mennyt jo pitkälle. Suomessakin on merkkejä poliitikkojen toiveista vaimentaa virkamiesten näkemyksiä. Demokratian tulevaisuudelle on tärkeää huolehtia, että suomalainen yhteiskunta säilyy moniäänisenä. Tässä on valtionhallinnon viestinnällä oma tärkeä roolinsa.

Demokratian tulevaisuudelle on tärkeää huolehtia, että suomalainen yhteiskunta säilyy moniäänisenä.