Unelmat muuttuvat elämän varrella. Ensin on suuria: tutkinto, työpaikka, perhe, lapsia. Mutta ajan mittaan pienetkin asiat alkavat tuntua hohdokkailta, kuten toive oluesta saunan lauteilla aivan yksin nautittuna. Kaikki ymmärtävät, että puhun meistä onnekkaista hyvinvointivaltio Suomessa.

Elämä on suuri mysteeri ja tuo yllätyksiä, joihin emme osaa varautua. Se tuo myös jatkuvasti mahdollisuuksia tarttua uusiin haasteisiin. Tahdomme tietenkin rauhaa maan päälle, mutta epäröimme lausua ääneen arkisia unelmiamme etenkin, jos olemme jo ohittaneet mystisen viidenkymmenen ikävuoden. Epäröimme, koska omien toiveiden vertaaminen vaikkapa vakavasti loukkaantuneen tai sairastuneen haaveisiin saattavat tuntua kohtuuttoman itsekkäiltä.

Ihmisten ongelmat ovat eriparisia. Silti ne ovat kaikille omia ja oikeutettuja. Arki tarjoaa jossain vaiheessa lähes kaikille niin raakaa todellisuutta, että vahvakin lankeaa polvilleen.

Unelmat ovat liikkeessä

Suomessa on vaikeaa vanheta. Tiedän, etten ole yksin pohdinnoissani. Viime viikolla Vuoden viestintätekona palkittu Reetta Rajalan käynnistämä liike haastaa työmarkkinat ja on hyvin tarpeellinen. On hullunkurista, että viisikymppinen nainen ei saa työtä ikänsä takia. Hänellähän on todella paljon osaamista ja perhetilannekin paras mahdollinen työnantajan kannalta. Samaan aikaan meillä on Suomessa osaajapulaa. Ja korkeat työttömyysluvut. Jokin ei nyt toimi.

Kuka saa unelmoida?

Ikärasismissa on pohjimmiltaan kyse myös unelmista. Moni meistä eläkeikää lähestyvistä kysyy, saanko minäkin vielä mennä eteenpäin ja kurotella uutta?

Itse en tiennyt vielä kymmenen vuotta sitten, että ryhdyn suunnittelemaan omaa taidenäyttelyä. Väitöskirjan unelmaa kannoin rinnassani lasten äitinä yli kaksikymmentä vuotta ennen kuin siitä tuli totta. Jälkikäteen koen hölmönä omia ajatuksiani. Se, mikä eniten jarrutti, oli ikäni. Kysyin itseltäni, olenko liian vanha opiskelijaksi? Onko oma opiskelupaikka joltain nuorelta pois? Kuinka kehtaan?

On tärkeää havaita, että unelmat ovat liikkeessä. Ne muuttuvat, kun me muutumme elämäntilanteiden käänteissä.

Toivotan onnea kaikille yli viisikymppisille ja muistutan toiveikkaana, että myös maailma muuttuu. Se muuttuu teko kerrallaan. Onnittelen Reetta Rajalaa ja muita äänensä esiin nostaneita. Teko antaa meille kuusikymppisillekin tilaa lausua: minullakin on unelma.