Kiertelevä ruotsalainen muotokuvataiteilija Nils Schillmark maalasi vuonna 1782 sympaattisen ja tummanpuhuvan muotokuvan nimeltään Mansikkatyttö. Maalauksen malli oli yksitoistavuotias Ulrika Charlotta Armfelt. Hän oli aatelistyttö, ei marjaretkellä oleva maalainen kuten äkkiarvaamalla helposti voisi luulla. Tätä mielikuvaa myös Schillmark tavoitteli.

Mansikkatyttö onkin kaukaisen Pohjolan hillitty vastine eurooppalaisen rokokoon ihanteille. Marjakoria kantava Ulrika-tyttö on puettu kustavilaisen tyylin mukaisesti sini- ja punaraidalliseen asuun. Mansikkatytössä kiteytyy ranskalaisen yhteiskuntafilosofin Jean-Jaques Rousseaun käsitys, jonka mukaan yhteiskunnallinen kehitys on turmellut ihmisluonnon ja siksi ihmisten olisi pyrittävä hyveelliseen luontoon turmiollisesta kaupungista. Juuri sellaiseen, mihin Ulrika-tyttökin on sijoitettu.

Taidehistoria tarjoaa työkaluja taideteosten ja muiden visuaalisten ilmiöiden, kuten arkkitehtuurin ja muotoilun, kriittiseen tarkasteluun ja tulkintaan. Se tutkii toisaalta taiteen yhteyttä yhteiskunnallisiin, poliittisiin ja kulttuurisiin ilmiöihin sekä taiteen roolia ja vaikutusta näihin ja toisaalta opettaa kykyä tarkastella asioita kriittisesti ja analyyttisesti. Taidehistoria on siis kerrassaan erinomainen työkalu mentorille, joka haluaa onnistuneesti tarjota aktorilleen mahdollisuuden oppia uusia asioita ja saada uusia näkökulmia omaan mentorointiinsa.

Merkityksellisempää kasvua

Mutta miten ihmeessä vanhat taulut voivat kertoa nykypäivän viestijän hektisestä työsarasta? Nykyistä työelämäämme ja menneiden aikojen mestarien teoksia yhdistää moni asia. Molemmissa on pitkälti kyse ihmisyydestä, tulkinnasta, muutosvoimista ja merkityksen rakentamisesta. Molemmat ovat myös täynnä erilaisia myyttejä! Koen, että yksi mentoroinnin tärkeä osa on nimenomaan purkaa itselähtöisen kehittymisen tiellä olevia esteitä ja nykyiseen työelämään, urapolun eri haaroihin liittyviä pinttyneitä myyttejä.

Mentorointi auttaa aktoria tunnistamaan omia vahvuuksia ja kehityskohteita, parantaa itsetuntemusta ja itseluottamusta sekä antaa uusia näkökulmia työelämään. Taidehistoriakin on pitkälti tarinaa siitä, miten identiteettiä, arvoja ja maailmankatsomusta on ilmaistu eri aikoina visuaalisin ja kulttuurisin keinoin. Jokainen mentori löytää itselleen parhaan tavan jakaa näitä oppeja - eikä niiden luokse löydykään useimmiten vain yhtä polkua.

Taiteen ja visuaalisen kulttuurin historiallinen ja nykypäiväinen tarkastelu nostaa mentorointiin laaja-alaisen ymmärryksen siitä, miten kulttuuri, narratiivit ja konteksti vaikuttavat viestien vastaanottoon. Se antaa mentorille työkalut nähdä pintaa syvemmälle ja ohjata mentoroitavaa luomaan merkityksellisempää, vaikuttavampaa ammatillista kasvua. Siinä missä työelämä on täynnä monitulkintaisia viestejä, merkityksiä ja strategioita, taidehistoria opettaa lukemaan monitasoisia viestejä. Siis kysymään ”mitä tämä ihan oikeasti tarkoittaa”.

Museosta muutosvoimaa

Itselläni on ollut onni toimia mentorina useille opiskelijoille ja jo työelämässä oleville viestinnän alan ammattilaisille.

Vuoden 2024 toimin ProComin mentorointiohjelmassa mentorina. Mentoroitavan parini kanssa hyödynsin edellä mainittuja taidehistorian työkaluja mentoroinnin oppimisprosesseihin. Halusin syventää prosessin aikana sekä mentorin että aktorin ajatushorisonttia. Taide toimi mielikuvituksen katalysaattorinamme koko mentorointivuoden.

Lähestymistapa oli otollinen siksikin, että itselläni on koulutus sekä taidehistoriaan että viestintään. Aktorini kanssa vierailemiimme Sinebrychoffin, Kiasman ja Ateneumin taidemuseoihin ja Amos Anderssonin taidekokoelmien ääreen oli helppo päästä.

Erityisesti viestinnän ammattilaisen mentoroinnissa koin lähestymisen ammatillisen kehittymisen polulle hedelmällisenä juuri taiteen havainnoin keinoin. Viestinnän asiantuntijan työssä korostuvat visuaalinen viestintä, henkilöbrändit, vaikuttava esittäminen ja tarinankerronta. Taidehistoria puolestaan tarjoaa valtavan repertuaarin visuaalista ilmaisua, retoriikkaa ja symboliikkaa.

Ajattelumallit uusiksi

Ammattimainen viestintä pyrkii tavoitteelliseen, selkeään ja vaikuttavaan vuorovaikutukseen, joka tukee organisaation, yrityksen tai asiantuntijan päämääriä. Millaiseen viestintään pyrittiin Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheisten teosten kautta? Miten Hugo Simberg halusi vaikuttaa vastaanottajaan pienten pirujen ja luurankojen välityksellä? Tällaista tiedon symbolisen ulottuvuuden hahmotusta kutsutaan kognitiiviseksi teoriaksi. Kognitiivinen teoria tarjoaa uuden perspektiivin informaation prosessointiin liittyville ideoille korostaessaan mielen aktiivisuutta esimerkiksi taiteellisen luovuuden ymmärtämisessä ja taideteosten tulkinnallisten mahdollisuuksien avaamisessa.

Kognitiivinen teoria kytkeytyy mentorointiin monin tavoin, sillä se käsittelee oppimista, ajattelua, muistamista, tiedonkäsittelyä ja ongelmanratkaisua, kaikkia keskeisiä asioita mentoroinnin ytimessä. Kun ymmärtää, miten ihminen ajattelee ja oppii, voi ohjata toista tehokkaammin ja yksilöllisemmin.

Viestinnän ammattilaisen mentorina voin vaikkapa tunnistaa mentoroitavan ajattelumalleja: ovatko ne analyyttisia, intuitiivisia, reflektiivisiä vai esimerkiksi vinoutuneita. Tämä mahdollistaa ajattelun tarkentamisen ja kehittämisen päivittämällä ajatusrakennelmia ja tunnistamalla itseään rajoittavia uskomuksia. Tähän kuuluu kiinteänä osana myös ajatukset aktorin omista mahdollisuuksista vaikuttaa oman uransa kehittymiseen. Niitä on vaalittava ja vahvistettava.

Museot tarjoavat uskomattoman paljon ajattelun inspiraatiota niin mentorille kuin aktorille. Väittäisin, että museosta tai taidekokoelmien ääreltä ammennetut valaistumisen hetket tarjoavat hedelmällisen maaperän mentorointiprosessin tueksi missä ja milloin vain. Reippaasti siis museoon, mentorointiparit!

--

Mutta miten kävi Mansikkatytölle? Taiteilija Schillmarkin valitsema moralistinen, ajan muodin mukainen tapa kuvata aatelinen rahvaan asussa heijastaa monin tavoin ajan murroksia ennen ja jälkeen Ranskan vallankumouksen. Ylellinen, hovista alaspäin armollisesti satanut talous- ja yhteiskuntajärjestelmä murtui. Naisen kohtalo oli kuitenkin Suomessakin vielä pitkään sidottu avioliittoon ja äitiyteen. Ulrika Armfelt sen sijaan koki yhtenä ensimmäisistä naisista Suomessa avioeron. 1700-luvulla avioero oli harvinainen, vaikeasti saavutettavissa oleva prosessi ja varmasti uuvuttavaa. Vaiko sittenkin välähdys modernista, uudesta ajasta?

Haku ProComin mentorointiohjelmaan 2026 on auki! Haluatko sinä mukaan ohjelmaan kehittymään aktorina tai jakamaan osaaamistasi mentorina? Lue lisää ja hae mukaan 2.11. mennessä >